SOME DIE YOUNG..

Joskus sitä miettii miten ihmisen elämä voi olla sekasin, ja vaan ja ainoastaan yhen ihmisen takii. Oon miettiny tänää ihan liikaa mitä teen tolle asialle, ku ei asiat tällee voi mennä. Ja niinku sitä sanotaan: " I hate this tears in my eyes, I hate your phone calls in the middle of the day.." Ja kyllä, niin mä vihaanki.

Jos olisin rohkeempi, jos olisin vahvempi, tälläst mun elämä ei olis. Mun elämä olis hymyy ja iloo, totta kai se on tota myös nyt, mut kyllä tähä itkuu ja kyyneliiki mahtuu. Joskus pelkään myöntää äänee, mitä jos must ei oo tähän..

Joskus tahtoisin olla jossain muualla, eri ihmisenä. Oon kuullu pari kertaa, ku tää kyseinen ihminen on sanonu, että on kateellinen S:lle, ja sillon must tuntuu pahalta. Tuntuu oudolta, jos mun liikkeit koulus seurataa, tai puhutaa ku seurusteltais. EI...

En ymmärrä sitä, miten jollain ihmisellä ei oo järkee sen vertaa, et näkis kuinka paljon satuttaa. S:n lähel mun on turvallinen olo, mut sit harvoin ku oon yksin, se tavallaa pelottaa mua..

"Mä pyysin sua jo kerran poistumaa, et enää anteeksi sä saa. Mä pyysin sua jo kerran poistumaan, et enää tänne tulla saa.. " Mut mikä siinä sit on, ku ei sanat auttanu..?

Ton ihmisen takii kaikki muistot on tullu mielee, ja sen takii mun sisäl ahdistaa.. Harvoin se ihminen mut on hymyilemää saannu..

"mä olen mitä olen, niin kauan kuin kuolen 
ja turha vetää johtopäätöstä päätöntä,
jos joku mulkku mainitsee nimeni,
sano sille pallopäälle, että se ei merkkaa yhtään elämääni."

Tuliki aika suoraa tekstii.. Jos olisin vähääki samanlain, ku vaikka vuos sitte olisin luovuttanu aikoi sitte.. Mut ei toi ihminen oo sen arvonen. 

HUOM. Alhaalla kans uus postaus!