Pari vuotta sitte, olin sitä mieltä et vaan laihat on kauniita. (Ja laihoilla tarkotan sitä,että luut näkyy selvästi, eikä kropassa oo mitään yli määrästä.) Tyhmänä, tietenki itekki rupesin tohon kauneusihanteesee, kunnes 8-luokalla, terveydenhoitaja sano, että paino on alipainosen puolella. Siinä kohtaa päässä pyöri, alipainonen!!?? Samalla olin siit ilonen, mut sillon kans tajusin, tää ei oo tervettä. Oon kuitenki kasvavas iässä, tarviin ruokaa et pystyn olee hyvässä kunnos, sekä henkisesti että fyysisesti. Sillon vast tajusin, et laiha voi olla terveelläki tavalla.
8- luokalla, ku aloin seurustelemaa, sillon se paino tippu eniten, ja kävin luvuissa 42.. Sillon varmaa luulin, et jos olisin yhtää painavampi, ei Santeri enää välittäis must. Mut sitte,ku tajusin et ehkä Santeriki tykkää enemmän terveestä, ilosesta ja onnellisesta tytöstä, ku tytöstä joka on yli laiha, vihanen ja surullinen.
.JPG)
Oon huomannu, et mun itseluottamuski on parempi nyt ku ennen. Nykyää, pidän sellasta kroppaa kauniina, joka ei oo pelkästää luuta ja nahkaa, vaa et siinä on jotain muutaki. Ja nykyää tykkään syödä, ja yritän syödä paljon. Joskus se on vaikeeta, mut jos ei just sillon maistu, nii sit teen sen myöhemmin. Mut sen oon oppinu, et syödä mun pitää.
Nyt se paino on jossaa 45-47 välil, mut siit oon ylpee. Uskallan kävellä kaupungis,koulus missä vaa pää pystyssä ja olla ylpee mun kropasta!(:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti