Ikkunaa vasten virtaa vesipisaroita, ja ulkona on pimeetä. Keltasia, oransseja, ja ruskeita lehtiä kulkee tuulen mukana pitkin pihaa. Sateen ropina kuuluu hyvin sisälle asti, ja se laittaa hymyilemää. Niin rauhallinen ääni, mut silti jotenki energinen. Tää hetki, toi ilma, saa mut tajuumaa, kuinka onnellinen oon.
" I don't care if you are going to tell everyone about what I have done to you. But please just don't forget to tell them about what you did to me"
Tän syksyn aikaan, oon huomannu ettei saa luovuttaa helposti! Joskus pitää kärsii, mut sen jälkee taas elämä hymyilee:>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti